Kalastaja Jari Ratilainen on marraskuisena aamuna lähdössä kotirannastaan pyydyksille.

Ensin lasketaan säkillinen siikaverkkoja matalaan rantaveteen, ja siitä suunnataan lahden eteläpuolelle kokemaan muutama rysä.

Rannikkokalastajan arkea on toimia mahdollisimman monipuolisesti. Yksi kalasesonki tai kohdelaji ei tuo enää riittävästi saalista ja toimeentuloa, vaan joka vuodenajalle tai kuukaudelle on keksittävä oma pyyntimuotonsa. Ratilaisen konstit ovat näin loppusyksyllä siikaverkot, silakkarysä ja rysät särjen pyyntiin.

Muutaman metrin syvyiset rysät on laskettu suojaisaan merenlahteen johon eivät tuulet pääse vaikuttamaan. Samat pyydykset jäävät paikoilleen odottamaan talvea ja jäätä. Paikallistuntemus on tärkeä osa kalastajan osaamista. Kaikkialla eivät olosuhteet mahdollista rysien jättämistä pyyntiin jäätymisen ajaksi koska aina on riski että jäät lähtevät liikkeelle ja vievät pyydykset mennessään.

Aamulla on jo hieman riitettä, kun Ratilainen nostaa ensimmäisen rysänperän veneen laidalle. Särkiä on vähemmän kuin edellisellä koentakerralla, mutta on kuitenkin. Ensimmäiset mateet olivat ilmaantuneet, jokunen silakka eikä muuta. Särjet lajitellaan omaan kylmäkonttiinsa ja teollisuuskäyttöön menevät pienet lahnat ja pasurit omaansa. Matka jatkui seuraavalle rysälle merikotkan seuratessa, jos jotain herkkupaloja lentäisi mereen. Nykyään ei kuitenkaan kotkan odottamia roskakaloja ole vaan kaikki menee käyttöön.

Ratilaisen rysät on tehty hylkeenkestävästä havaksesta, ja perän suuosaan on kiinnitetty ruostumattomasta teräksestä taivutettu kalteri. Tämä järjestely estää hylkeen pääsemästä kalojen mukana perään. Vierailuja on kuitenkin koko ajan, minkä paljastavat katkenneet nielulangat.

Parin tunnin kierros rysillä ja kylmäkontti on täynnä särkiä mitkä lipotaan tällä kertaa sumppuun odottamaan kuljetusta. Kylmän veden aikaan kalat elävät hyvin vankeudessa, kunhan vesitilavuutta on riittävästi. Pieni osa saaliista jää rehuksi ja pakataan erikseen.

Rysät on koettu tältä päivältä ja Ratilainen suuntaa takaisin vesille. Siikaverkot täytyy nostaa heti ylös etteivät hylkeet löydä niitä. Usein kuitenkin hallit seuraavat venettä eikä yhtään ehjää kalaa nouse veneeseen. Silakkasysä on hieman ulompana lahdella ja se koetaan, ja sitten takaisin rysille korjaamaan nielulankoja.